sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Muuttuva maailma

Kirjoitan tätä samalla, kun kuuntelen televisiosta Pariisin terrori-iskujen tapahtumia 13.11.2015. Tuntuu, että maailma on muuttunut taas hieman synkemmäksi ja pelottavammaksi paikaksi. Epäuskon ja surun jälkeen ensimmäinen ajatukseni olikin, että onneksi emme ole juuri nyt matkustamassa minnekään. Anteeksi omanapaisuuteni tässä kohtaa.

Pariisi on yksi maailman suosituimmista matkakohteista ja siellä on tälläkin hetkellä valtava määrä turisteja sekä tietenkin reilut 2,2 miljoonaa pariisilaista, joiden kotikaupungissa iskut toteutettiin. Ihmisten hätä on suuri ja huoli omaisista ja ystävistä kova. Samoin on monessa muussa kohteessa maailmalla. Niistä ei vain uutisoida yhtä suurella vakavuudella, koska levottomuudet ovat jatkuneet jo pitkään, eikä alueella ole matkailijoita. Kuulostaa tylyltä, mutta väitän, että vuoden 2004 tsunaminkin uutisointi olisi jäänyt aika paljon suppeammaksi, ellei se olisi vaikuttanut niin monen turistin elämään.

Valitettava tosiseikka on, että nykyään joutuu matkoja suunnitellessa ottamaan huomioon lomakohteessa ja sen lähellä tapahtuvat asiat. Kesällä 2015 sanomalehdet tulvivat kuvia Kosille ja Lesbokselle saapuneista turvapaikanhakijoista ja paikalliset asukkaat turistien ohella auttoivat saarille tulijoita resurssiensa mukaan. Tuona kesänä emme olleet noilla saarilla, mutta kuvat jäivät mieleen.

Egyptin levottomuudet ovat jatkuneet jo pitkään ja 31.10. venäläinen turisteja täynnä ollut kone putosi Siinain niemimaalla. Me kävimme Egyptin Hurghadassa pääsiäisenä 2012 ja jo tuolloin turisteja suositeltiin pysymään pois Kairosta. Me vietimme viikon suurimmaksi osaksi hotellin aidatulla rannalla ja mietin muutamaan otteeseen, onko tällaisessa matkailussa mitään järkeä. Poistuessamme hotellin alueelta näimme lähinnä muita turisteja, heitäkin aika vähän sekä innokkaita kauppiaita. Kadut olivat autioita ja hiljaisia iltaisin.

Hotellimme ranta Hurghadassa.
Tuon viikon jälkeen emme ole Egyptiä lomakohteena edes miettineet. Lähi-Idän ja Syyrian levottomuudet ovat aivan liian lähellä ja emme halua tieten tahtoen matkustaa turvallisuudeltaan epävarmoihin paikkoihin. Varsinkin, kun tuntuu siltä, että niin sanotut turvalliset lomakohteetkin voivat muuttua äärimmäisen pelottaviksi aivan silmänräpäyksessä.

Hotellimme edessä kulkeva katu illalla.

Matkailun myötä meillä on ystäviä ja tuttavia monessa eri maassa. Uutiset pommi-iskuista ja muista terrori-iskuista tai luonnonkatastrofeista heidän lähellään lisää huolta ja surua. Tänään mietin, mitä Marion in Paris -blogin Marionille aviomiehineen ja koirineen kuuluu ja ovatko he turvassa. Instagramista luinkin sitten Marionin terveiset, eli ovat kunnossa. Onneksi.

Vastaavasti Lontoon metroiskun jälkeen vuonna 2005 ensimmäinen ajatukseni koski lontoolaisia ystäviäni. Kaikki olivat kunnossa ja kaukana King's Crossin asemalta. 

Itselleni eräs mieleenpainuvimmista matkoistamme on ollut New York vuonna 2009. Hotellimme vieressä oli paloasema, jonka seinällä oli kaikkien niiden palomiesten nimet, jotka olivat kyseiseltä asemalta menehtyneet vuoden 2001 World Trade Center -iskuissa. Niitä nimiä oli paljon. Kävimme myös paikalla, jossa tornit olivat sijainneet ja valtava aukko pilvenpiirtäjien keskellä muistutti tapahtuneesta. 

Herra L itselleen ominaisessa puuhassa eli lukemassa karttaa.
Takana olevat työmiehet ovat WTC-työmaalta.


Kaikkein hätkähdyttävin muistoni matkoiltamme on kuitenkin häämatkaltamme Prahasta, jossa kävimme kesällä 2005. Pinkasin synagogan seinälle on kirjoitettu Böömin ja Määrin alueelta keskitysleireille vietyjen ja myöhemmin kuolleiden juutalaisten nimet. Muistan, kun menimme sisään synagogaan ja koko eteinen oli täynnä pienellä kirjoitettuja nimiä. Muistan vieläkin, kun kuiskasin miehelleni, että onpa näitä nimiä valtavan paljon.

Sitten menimme seuraavaan huoneeseen ja sitä seuraavaan. Vasta tässä vaiheessa ymmärsin vainojen todellisen laajuuden; näidenkin huoneiden seinät olivat kirjoitettu täyteen nimiä. Lattiasta kattoon. Kaiken kaikkiaan nimiä on noin 77 000. Mykistävä paikka, joka todella sai ajattelemaan pahuutta maailmassa.

Juutalaisten hautausmaa Pinkasin synagogan vieressä. 

Tulipa synkkä teksti. Pahoitteluni siitä. En tällä kertaa pysty oikein huolettomaan höpötykseen. Sitä sitten taas seuraavalla kerralla.


2 kommenttia:

  1. Turvallisuusuhat ovat aina mielessäni, kun matkustan. Tarkistan yleensä aina ulkoministeriön matkustustiedotteen - paitsi nytpä en tarkistanut, kun lähdin kahdeksi viikoksi Saksan reissulle. Ja sitten tapahtui tuo Pariisin terroristi-isku vain neljän tunnin junamatkan päässä täältä, missä olen. Silti, kumma kyllä, täältä katsottuna se ei tunnu olevan erityisen lähellä, mutta kotimaassa ollaan jo huolissaan. Ymmärrän sen, olisin itsekin. Onneksi pääsen tänään kotiin...

    Jos on reissaamassa jonnekin, niin silloin tulee seurattua tarkemmin alueen uutisia. Ylipäätään minäkään Egyptiin en uskaltaisi matkustaa - mikä on suuri harmi sen kiinnostavan historian ja kulttuurin takia. Olen lapsena jo lukenut mustavalkoisia tietosanakirjoja, joissa oli kuvia muumioista ja pyramidien aarteista - mutta taitaa jäädä nuo ihmeet näkemättä.

    VastaaPoista
  2. Niin jäi meiltäkin pyramidit näkemättä, Ääniräätäli, ja täytyy sanoa, että se harmittaa edelleen. Kiitos kommentistasi ja hyvä, että olet kunnossa!

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi tai terveiset...