maanantai 28. joulukuuta 2015

Aurinkoa, sangriaa ja bussien odotusta

¡Saludos de Lanzarote!

Aurinko paistaa edelleen, olemmekin ihmetelleet, miten paljon parempi tuuri sään suhteen meillä on tänä vuonna. Viime vuonna Lanzarotella oli monia pilvisiä päiviä ja lisäksi tuuli niin lujaa, että välillä olo oli kuin juhannusmökillä Suomessa. 

Kuvassa näkyvä hattu on kulkenut matkassa vuodesta 2006, kun sen Sydneystä löysin.

Kävimme tänään bussin kanssa saaren pääkaupungissa Arrecifessa, kunhan heräsimme puoli kymmenen maissa. Katsoin aikataulun netistä ja suuntasimme pysäkille, jossa oli aivan toisenlainen aikataulu. Joka tapauksessa busseja piti kulkea Puerto del Carmenin rantakadulta Arrecifen suuntaan 20 minuutin välein.

Odottelimme reilun vartin ja bussi saapui. Tupaten täynnä. Mahduimme kyytiin ja jopa istumaan, mutta seuraavilla pysäkeillä odottaneilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Seuraava bussi tosin tuli noin viiden minuutin kuluttua. Tämän totesimme, kun bussit osuivat samaan pieneen risteykseen yhtä aikaa.

Arrecifessa kävelimme ympäriinsä ja pysähdyimme kahvilaan sangrialle, instagramista löytyy todistusaineistoa. Yllä oleva kuva tosin on omalta parvekkeeltamme. Aurinko paistaa edelleen ja limsalla laimennettu sangria on mitä parhainta hellejuomaa, mikäli jotain vahviketta juomaansa haluaa. Ja mikä ettei, kun lomalla ollaan.

Oletimme tietenkin, että takaisin päinkin busseja kulkisi 20 minuutin välein, mutta ei. Kun saavuimme linja-autoasemalle, bussi tuli juuri ja oli niin täynnä, että läheskään kaikki matkustajat eivät mahtuneet kyytiin. Me totesimme, että jäämme sovinnolla odottelemaan seuraavaa, 20 minuuttia kuluisi kyllä nopeasti.


Mutta tässä vaiheessa asiat eivät enää sujuneetkaan siten kuin voisi olettaa. Ohitsemme hurahti parikin oikealla numerolla varustettua bussia, jotka eivät siis syystä tai toisesta pysähtyneet lainkaan linja-autoasemalla. Väkeä alkoi vähitellen kerääntyä runsaasti.


Kun bussi viimein saapui - noin puolen tunnin odottelun jälkeen - se tuli saman tien niin täyteen, että kaikki eivät mahtuneet edes istumaan. Seisomapaikoistakin oli pulaa. Minä osuin istumaan saksalaisen murrosikäisen teinitytön viereen, joka kovaan ääneen itki, että hänellä on nälkä ja ulvoi niin kauan, että sai puhelimensa äidiltään. Sitten hiljeni. Meitä ehkä hieman saattoi draamailu huvittaa.

Me nautimme ilmastoidusta bussista ja pääsimme aika pitkän odottelun jälkeen takaisin hotellille. Retkeemme kului kaiken kaikkiaan viitisen tuntia, josta puolet meni busseissa tai niitä odotellessa. Taksi olisi toki nopeampi, mutta sujuihan se näinkin. Meno-paluu bussilla maksoi yhteensä meiltä kahdelta 6,80€.

Mukava lomafiilis siis jatkuu, tänään laitoin ensimmäisen kerran kellon ranteeseen yli viikkoon. Vielä viikko lomaa jäljellä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi tai terveiset...