Karkauspäivästä eteenpäin 100 päivää omaa aikaa!

Viime viikon eli koulujen talviloman ajan jo totuttelin lomaelämään ja nyt -vihdoinkin- olen ensimmäistä päivää vuorotteluvapaalla. On tätä odotettukin! Suunnittelin viikonloppuna, että teen tänään vaikka mitä, mutta toisin kävi. Kello on miltei kaksi iltapäivällä ja olen edelleen pyjama päällä. Koska mä voin.

Palm Coven ranta Australiassa

Katsoin ensin aamulla Oscar-gaalan, jonka tallensin viime yönä. Kaukana ovat ne ajat, kun laitoin kellon soimaan puoli neljältä aamuyöllä, katsoin Oscarit ja lähdin siitä töihin. Enää ei tullut mieleenkään, että heräisin sen vuoksi noin aikaisin. Ihanaa, kun saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa.

Akumalin ranta Meksikossa

Onhan minulla toki ohjelmaakin ja tekemistä seuraavan kahden viikon ajan. Käyn kavereita moikkaamassa, pesen kotiimme eksyneen pyykkivuoren pois, vien auton kesähoitoon, hoidan matkavakuutukset kuntoon jne. Listassa on yllättävän paljon asioita, jotka pitää hoitaa ennen ensi viikon torstaita, jolloin lähdemme matkaan.

Sopotin rannalla Puolassa vuonna 2008

Mutta ei siis tänään. Tänään nautin pyjamapäivästä, vaikka hieman omatunto kolkutteleekin. Paremminkin voisi muka aikansa käyttää. Pyh, sanon minä. Ei tänään.

Kata Beach Thaimaan Phuketissa

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa tulevasta risteilystämme hieman tarkemmin. Mieli on jo vahvasti lämpimässä ja uimarannalla, joten tämänkertaiset kuvat rannoilta eri puolilta maailmaa. 

Vielä kerran Tallinnaan: majoitusta, ruokia ja vessoja

Plääh, ei taas hotelliin!

Olemme olleet Tallinnassa monen monta kertaa, kuten olen jo aiemmin kertonutkin. Hotellit ovat käyneet tutuiksi ja välillä niiden aamupalatarjonta on yhtä ja samaa, olipa sitten missä päin Eurooppaa tahansa. Tiedän myös, että maaliskuussa tulee syötyä niin paljon valmiita aterioita, että halusin tässä vaiheessa kokata itse - edes sen aamiaisen.

Sen vuoksi päätimmekin tällä kertaa yöpyä huoneistossa. Olimme matkalla tällä kertaa kahdestaan, joten pienikin asumus riitti mainiosti. Verrattuna siis vaikka viime syyskuuhun, jolloin meillä oli Tallinnassa 140-neliöinen, kolmen makuuhuoneen huoneisto kahdessa kerroksessa.

Löysin Booking.comin kautta Rotermanni Guest Apartmentsin huoneiston, joka tarjosi erinomaisen sijainnin Rotermannin korttelissa, josta jo aiemmin tässä kuussa kirjoitinkin. Lisäksi tarjolla oli autotallipaikka, joka lisäsi huomattavasti asumisen mukavuutta helmikuun vaihtelevissa säissä. Tallinnassa satoi räntää molempina päivinä, kun olimme siellä, ja kuiva sekä puhdas auto oli mukava lisä onnistuneeseen matkaan.

Sängyn päällä villasukkani. Vakivaruste joka paikassa.

Huoneisto oli kompakti yksiö, jossa oli kaikki tarpeellinen. Tässä asunnossa olisi voinut olla pidempäänkin, sillä sieltä löytyi myös pyykinpesukone sekä pyykinpesuainetta. Keittiön varustus oli riittävä; keittolevyt, uuni ja pienkodinkoneita aamiaista varten sekä kohtuullisen kokoinen jääkaappi.

Lusikas vei kielen mennessään

Ensimmäisenä iltana kävelimme vanhankaupungin laidalle Rataskaevu-kadulle syömään, mutta toisena iltana jäimme Aia-kadulle Lusikas -ravintolaan. Olin tehnyt pöytävarauksen tännekin, mutta se ei olisi ollut tarpeen ainakaan maanantai-iltana. Ravintolan yleisilme oli rauhallinen ja tyylikäs. Täältä ehkä puuttui Rataskaevu 16:n kodikkuus ja lämmin tunnelma, mutta jo pelkästään rakennuksilla oli niin paljon eroa, että vertailu on hankalaa ja osittain turhaakin. Rataskaevu 16 kun on mielestäni enemmänkin virolainen bistroravintola ja Lusikas taas enemmän fine dining-osastoa.

Olin varausviestissäni maininnut, että toinen meistä tarvitsee gluteenittoman menun ja Karin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun pöytään tuotiin kaksi leipäkoria, toisessa herkullisen näköistä gluteenitonta leipää. Tällä kertaa Karin ei siis tarvinnut vain katsella, kun minä mutustelen herkullista leipää.

Gluteenitonta leipää, eikö näytäkin hyvältä?

Kari valitsi ruoakseen ankkaa ja viiriäistä kirsikkakastikkeella. Annoksen kuskus vaihdettiin perunoihin ja kastikkeet ravintolassa tehdään Maizenaan, joten jälleen gluteenitonta, herkullista ja vaivatonta ruokaa. Minä söin karitsankaretta mielettömän hyvällä aniskastikkeella. Rataskaevu 16:een verrattuna annokset ja viini olivat hieman kalliimpia, joten saimme suunnilleen samankokoisen, noin 65 euron, laskun aikaiseksi tälläkin kertaa.

Vakilaivamme Tallinnaan

Ja nyt, kun lähdin gluteenittomuudesta kertomaan, niin jälleen täydet 10 pistettä myös Eckerö Linelle. Kaikkia herkkuleipiä saa tilattua erikseen gluteenittomalla leivällä ja vanha kunnon klassikko, katkarapuleipä. näytti ja maistui aivan yhtä hyvältä gluteenittomana. Myös kahvilan puolella grilliannoksissa lähes kaikissa oli G-merkintä, hienoa!

M/S Finlandiaa oli hieman uudistettu viime matkamme jälkeen ja muun muassa WC-tilat hohtivat uutuuttaan ja puhtauttaan. Onnistuinpa kuvaamaankin tiloja kenenkään näkemättä, joten lopetan Tallinnan-raporttini kuvaan naisten vessasta.

Rataskaevu 16, pirullisen suosittu ravintola Tallinnassa

Parin päivän mittainen Tallinnan -pyrähdys on takana päin ja jos ei muuta, niin ainakin söimme hyvin (ja paljon). Majoituksesta ja muusta ohjelmasta tulee asiaa blogiin myöhemmin, mutta nyt keskityn kehumaan ruokaa.

Olin varannut meille hyvissä ajoin pöydän Rataskaevu 16:sta, sillä kävimme siellä syömässä myös viime syyskuussa ja halusin ehdottomasti sinne uudelleen. Ravintola on perustettu alkuvuodesta 2013 ja on tällä hetkellä Tallinnan suosituin ravintola - ainakin TripAdvisorin mukaan, joten pöytävaraus on ehdoton. Nytkin sunnuntai-iltana ainakin kolme seuruetta käännytettiin pois, koska ravintolassa ei ollut tilaa, eikä varausta oltu tehty.

Kysyin, miten aikaisin pöytä pitää nykyään varata ja tarjoilijamme (ihana Laura-Gerli) kertoi, että viikonloppuisin 3-4 viikkoa ennen kuin haluaa syömään, viikolla lounaalle voi päästä ilmankin varausta. Ravintola on siis todella suosittu ja myös melko pieni, joten kannattaa laittaa ajoissa viestiä osoitteeseen rataskaevu16@gmail.com .

Asiakkaista noin puolet on paikallisia ja toinen puoli turisteja, mutta tämä kuulemma vaihtelee paljonkin viikonpäivän mukaan. Hintataso on siis niin kohtuullinen, että paikallisetkin täällä käyvät. Ruokalistalta löytyykin paljon perinteisiä virolaisia ruokia, kuten kanaa ja porsasta, mutta niiden lisukkeet ovat hieman uudenaikaisempia.

Söimme ja joimme todella hyvin. Alkupalaksi Kari otti linssisalaattia vuohenjuustotahnan kera ja minä söin kananmaksapateeta punaviinimarjahillon kanssa. Nam! Lisäksi pöytään tuotiin keittiömestarin isoäidin reseptillä leivottua leipää, virolaista voita ja pienet keittiömestarin terveiset. Kari sai omansa gluteenittomana ja annosten gluteenittomuuskin hoitui helposti.

Pääruokana minä söin Rataskaevu 16:n 'signature dishin' (miksei tälle ole muuten hyvää suomennosta?) eli uunissa haudutettua hirvenlihaa ja Kari söi vasikanposkia. Ruokalista on vaihtunut osittain marraskuussa ja vasikanposket saivat joulumenussa niin suuren suosion, että ne löytyvät listalta nykyään vakiona. Molemmissa annoksissa liha oli niin mureaa, että hajosi haarukan kosketuksesta ja lisukkeet täydensivät annokset erinomaisesti.

Jälkiruoaksi otimme ainoastaan juomat, minä join Vana Tallinn Creamia ja Kari single malt -viskiä. Ruoan kanssa tyhjennetyn punaviinipullon kanssa laskumme loppusumma oli 66,50€. Kuittiin tarjoilijamme piirsi vielä kukkia ja antoi sähköpostiosoitteensa, mikäli minulla olisi vielä jotain kysyttävää. (Taisin kysellä aika paljon, mutta Laura-Gerlilla oli hämmästyttävän paljon aikaa vastailla täyden ravintolaillan lomassa.)

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että miten niin pirullisen suosittu. No, tarjoilijamme kertoi, että ravintolarakennukseen liittyy vanha virolainen kansantaru, jonka mukaan talossa on aikoinaan juhlittu pirun häitä. Talon omisti varakas herrasmies, joka joutui suuriin velkoihin ja yritti tappaa itsensä hukuttautumalla talon ulkopuolella olevaan kaivoon.

Tummiin pukeutunut mies pysäytti hänet ja lupasi velkaantuneelle miehelle paljon rahaa, jos saisi muuttaa taloon asumaan ja pitää siellä juhlat. Ehtona oli kuitenkin, että kukaan ei saisi tietää juhlista mitään, ei edes palvelusväki. Mies suostui tähän ja salaperäinen asukas muutti talon ylimpään kerrokseen. Miehen palvelija kävi yöllä kurkkimassa avaimenreiästä juhlia ja löytyi aamulla kuolleena oven edestä. 

Tässä vaiheessa selvisi, että asunnon vuokrannut mies olikin itse Paholainen ja siitä lähtien on ylimmän kerroksen ikkunoista yksi valeikkuna ja aina pimeänä.

Tarjoilijamme kertoi myös, että aiemmin talossa olleet ravintolat ovat menneet konkurssiin, mutta siinä vaiheessa, kun Rataskaevu 16 oli ollut jonkin aikaa auki, heille tuli salaperäinen, tummiin pukeutunut mies asiakkaaksi. Syötyään hän kiitti ruoasta, maksoi laskunsa ja kertoi, että ravintola tulee menestymään.

En tiedä taruista, mutta sen tiedän, että ruoka, viinit ja palvelu ovat kaikki ensiluokkaisia, joten suosittelen lämpimästi seuraavalla Tallinnan -matkalla käymään Rataskaevu 16:ssa.

Voihan Winston, minkä teit sekä kirja-arvonnan voittaja!

Heräsin tänään melko räntäiseen aamuun, ei näytä kevät ihan vielä saapuvan. Omat huoleni Suomen sään suhteen häipyivät kuitenkin pian sen jälkeen, kun kävin lukemassa Facebookista risteilyryhmämme sivuja. Suurin osa risteilijöistä on australialaisia, joten Facebook-ryhmässämme käy Suomen aikaa öisin melkoinen kuhina tässä vaiheessa, kun risteilyyn on aikaa kolmisen viikkoa.

Kuva: www.accuweather.com

Tämän aamun uutiset pysäyttivät. Trooppinen pyörremyrsky Winston on saavuttanut Fidzin ja uhkaa asumusten lisäksi tuhota myös ihmishenkiä. Saarivaltioon on julistettu 30 päivän hätätila ja täydellä teholla Winston iskee näillä näkymin saarille aikaisin sunnuntaiaamuna.

Kuva: www.gdacs.org

Fidzi-saarille ei ole aiemmin iskenyt tämän mittaluokan hirmumyrsky, joten ei ole tietoa siitä, miten hyvin hätäsuojat kestävät saarilla ja kuinka mittavat tuhot Winston aiheuttaa.

Syy, miksi tämä koskettaa tässä vaiheessa minua, on hyvinkin itsekäs. Meidän olisi tarkoitus käydä risteilyllämme Fidzin Lautokassa ja Suvassa 19.-20.3. Tässä vaiheessa näyttää mahdolliselta, että Fidzi jää saavuttamatta ja menemme jonnekin muualle. Päätöksen tästä tekee tietenkin Royal Caribbean.

Toivon fidziläisten puolesta, että tuhot jäävät mahdollisimman pieniksi ja ihmishenkiä ei menetetä, mutta huonolta näyttää tässä vaiheessa. 

Matkakuume.netin Miika ja Gia kävivät Fidzillä sukeltamassa viime vuonna, heidän huikeita kuviaan kannattaa käydä katsomassa. Toivottavasti Fidzillä säilyy muutakin kuin upeat maisemat.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta sitten hieman kevyempään tunnelmaan. Kirja-arvonnan onnettarena toimi oma, rakas mieheni ja hän nosti paperilapuista Vintagentin voittajaksi. Lähetin sähköpostia voittajalle, kiitos kaikille osallistuneille ja etenkin kiitos hyvistä kuvausvinkeistä!

Jos ei pääse Lontooseen, voi mennä Tallinnaan

Yritin hetken laskeskella, kummassa kaupungissa olen ollut useammin, Lontoossa vai Tallinnassa. Luulisin, että Lontoo vie toistaiseksi vielä voiton, mutta saa nähdä. Tänäkin vuonna on suunnitteilla kaksi matkaa Tallinnaan ja onhan se hieman Lontoota lähempänä. Jopa tällaiselle Helsingin ulkopuolella asuvalle.

Olen kuitenkin jo muutaman kerran Tallinnassa päässyt lievittämään kaipuutani Lontooseen erittäin miellyttävällä tavalla eli shoppailemalla. Etenkin Rocca Al Maren kauppakeskus on varma paikka tällaiselle anglofiilille päästä hetkeksi Lontoon tunnelmaan.

Kauppakeskuksessa on yli 170 liikettä ja kun en pääse Lontooseen, suuntaan Rocca Al Maren Debenhamsille tai Marks & Spencerille. Jälkimmäisen yhteydessä on lisäksi pieni ruokaosasto, jossa on lempikaramellejani. Ostan aina vähintään kaksi pussia Fruit Sherbets -nameja.

Kuva: www.britishonlinesupermarket.com

Molemmissa liikkeissä pidän siitä, että meille hobittimittaisille löytyy sopivan kokoisia vaatteita. Housuista kun löytyy lähes poikkeuksetta kolmea eri lahkeenpituutta: short, medium ja long. Short-mittaiset housut ovat yleensä vain hieman liian pitkiä, mutta lyhennettäessä malli säilyy paremmin.

Selkeä ongelma meille pituusrajoitteisille: liian korkeat muurit.
Kuva on Tallinnasta vuodelta 2006.

Rocca Al Maren kauppakeskukseen pääsee helposti lyhyenkin risteilyn yhteydessä, sillä A- ja D-terminaalien edestä kulkee ilmainen bussi viisi kertaa päivässä. Myös joukkoliikenteen busseilla ja sähköbusseilla pääsee ostoksille.

Kuva: www.roccaalmare.ee

Lentokentän läheltä löytyy toinen, vielä suurempi ostoskeskus. Ülemisten kauppakeskuksessa on yli 200 liikettä, pelkästään kenkäkauppoja on 23. Itse nostan täältä ehdottomaksi ykkösliikkeeksi kaikille urheiluvaatteita tarvitseville Sports Direct -myymälän, joka on todennäköisesti tuttu, jos olet käynyt Lontoossa.

Kuvakaappaus www.sportsdirect.com 

Sports Directin tarjoukset ovat aivan ällistyttäviä. Viimeksi, kun tilasin postimyynnistä tavaraa, sain Slazengerin uimapuvun itselleni ja samanmerkkiset uimahousut Karille yhteensä noin 10 eurolla. Päälle tulivat tietenkin postikulut, joten sen vuoksi suuntaankin Ülemisteen ja Sports Directiin. Kauppakeskukseen pääsee bussien lisäksi junalla, asemana Ülemiste. 

Kolmas vinkkini ostoksille löytyy sataman ja Viru-keskuksen välistä, nimittäin Rotermannin alue. Alue on varsin tuttu, koska yövymme usein auton kanssa liikkuessamme hotel Metropolissa. Sinne on helppo päästä autolla sekä keskusta ja vanhakaupunki lähellä. 

Kevät ei liene vielä näin pitkällä Tallinnassa, kuva on vuodelta 2006.

Rotermannin kortteli on uudistunut viime vuosien aikana ja sinne on auennut mielenkiintoisia pieniä liikkeitä. Kalevin suklaapuodista saa paitsi suklaaherkkuja niin myös herkullista kirsikkalikööriä. Rakastan suunnilleen kaikkea, missä on kirsikkaa tai kookosta ja pullo Kirsikkasuudlusta on jälleen ostoslistalla.

Rotermannin korttelista löytyy myös lukuisia ruokapaikkoja, itse olen useampaan otteeseen syönyt Platzissa. Ruokalista vaihtuu melko usein (en ole kertaakaan vielä onnistunut tilaamaan samaa ruokaa kahdesti) ja hinnat ovat kohtuulliset. Lisäplussaa ravintola saa todella laajasta viinilistasta.

Lisää Tallinnasta on tulossa blogiin.

Olemme nimittäin suuntaamassa sinne kahdeksi yöksi tämän viikon lopulla.

Ovatko Tallinnan ostoskeskukset sinulle tuttuja? Missä käyt mieluiten?

Mistä viisumi Australiaan?

Nyt, kun Australian -matkaamme on reilut kolmisen viikkoa, alkaa olla vähitellen tarvetta tarkistaa, että kaikki matkaan liittyvä paperityö on tehty. Samalla olemme muistelleet aiempia Australian -matkojamme.

Sydneyssa joukkoliikenteeseen kuuluvat lautatkin.

Australia on maa, johon suomalaisetkin tarvitsevat viisumin. Sen hankkiminen on onneksi vuosien varrella tullut helpommaksi. Kari kävi ensimmäisen kerran Australiassa 1990-luvun taitteessa ja asuikin jonkin aikaa Adelaidessa, kun teki tohtorinväitöstyötään. Tuohon aikaan viisumin sai ainoastaan Australian -suurlähetystöstä Tukholmasta, jonne piti lähettää passi. Tämä vei tietenkin paljon aikaa ja matkaan pitikin valmistautua ajoissa.

Kolme sisarta Sydneyn Blue Mountainsilla.

Matkustimme yhdessä Australiaan joulukuussa 2006. Tuolloin viisumin sai jo ostettua netin välityksellä, joten riitti, kun näpytteli passin tiedot koneelle. Tällä hetkelläkin esim. Googlen kautta löytyy lukuisia sivustoja, jotka tarjoavat viisumia Australiaan.

Blue Mountainsin maastopalojen jälkiä (ei siis ruskaa).

eVisitor -viisumilla voit lomailla Australiassa sekä tehdä liikematkoja. Se on voimassa 12 kuukautta kerrallaan ja maassa voi viipyä enintään 90 päivän ajan. Töitä sillä ei ole lupa tehdä, mutta meille turisteille siis kätevä vaihtoehto.

Eukalyptuspuu Kurandan sademetsässä.

Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, kun viisumia lähtee hankkimaan. Itsekin olin jo klikkaamassa linkkiä, joka lupasi viisumit hintaan 9.95 AUD. Toisessa linkissä löytyi suomenkielinen sivusto ja viisumin hinnaksi ilmoitettiin 59 euroa. Melkoista vaihtelua hinnoissa, eikö vain?

Kuranda Scenic Railway tarjoaa huikeita näkymiä.

Kaikki tämä on kuitenkin suurta bisnestä ja kutsuisin sitä jopa turistien huijaamiseksi. eVisitor -viisumin kun saa haettua täysin ilmaiseksi Australian rajavalvontalaitoksen sivulta. Minulla ainakin suu loksahti auki, kun tajusin, että todennäköisesti moni matkaaja menee tässä kohtaa halpaan ja maksaa viisumistaan.

Viinitila Hunter Valleyssa.

Onneksi minulla oli aikaa tutkia eri vaihtoehtoja ja ilman muuta hankin viisumit täysin ilmaiseksi. Ja koska uskon suunnitteluun ja asioiden hoitamiseen ajoissa, hankin ne jo viime marraskuussa. Hain viisumeita 8.11. ja päätös tuli sähköpostiin seuraavana päivänä.

Tänään ilmoitin viisumien tiedot lentoyhtiölle, joten täällä alkaa kaikki olemaan valmista. Kari on käynyt vaihtamassa dollareita matkallemme ja nyt vaan sitten odotellaan...

Muista, että kirja-arvonta on edelleen käynnissä, käy osallistumassa!

Päivitystä kuviin ja kuvaamiseen sekä kirja-arvonta!

Olen jo jonkin aikaa tuntenut melkoista kateutta lukiessani muiden matkablogeja. Usein matkakohteidenkin takia, mutta ennen kaikkea ne kuvat. Huikeita kuvia eri puolilta maailmaa ja etenkin kuvien tarkkuus on aivan eri luokkaa kuin omissa kuvissani.

Aloinkin miettiä, voisiko kameran päivittäminen olla tässä vaiheessa ajankohtaista. Matkoillamme meillä on mukana Canonin PowerShot SX120IS ja kokonsa puolesta se on näppärä matkakumppani. Vähitellen olen kuitenkin alkanut haaveilla järjestelmäkamerasta.

Päätin vihdoin, että jos aion järjestelmäkameran ostaa, niin ehdottomasti ostan sen ennen meidän Australian -matkaamme. Olen ajatellut, että teetämme kuvakirjan vuorotteluvapaamme matkoista, jolloin kuvat saisivat olla mahdollisimman hyvälaatuisia. Ja mielellään hankin kameran sen verran ajoissa, että ehdin harjoitella sillä kuvaamista.

Viime viikolla postissa odottikin paketti. Nikonin D3300 muutti meille ja vähän on ollut sen kokoon totuttelemista. Hyvin se sopii todella pieniin käsiini ja vaikuttaa helppokäyttöiseltä, mutta onhan se paljon tuota Canoniamme suurempi. Tekniikan Maailman arvio vakuutti ja kun sain kameran kohtuuhintaan - runko ja objektiivi alle 400 eurolla - niin vaihdoin Canonista Nikoniin.

Reilun viikon verran olen nyt kuvannut kotona, parvekkeella ja ulkona ja into oppia ottamaan parempia kuvia on kova. Tilasin jo vuoden alussa Book Depositorysta kirjasen nimeltä Lonely Planet's Best Ever Photography Tips. Tuota olen lukenut ahkerasti ja yrittänyt netistä etsiä selkeitä, hyviä vinkkejä matkakuvaamiseen.

Kirjanen oli sen verran pieni, että tilasin niitä saman tien kaksi ja toinen lähtee jollekin onnekkaalle lukijalle. Säännöt osallistumiseen ovat yksinkertaiset:
Kirjoita kommenttiin ainakin oma nimesi ja sähköpostiosoite, jonne voin ilmoittaa mahdollisesta voitostasi. Mikäli osaat, anna samalla minulle edes yksi vinkki matkoilla kuvaamiseen. (Mutta ilman vinkkiäkin saat siis osallistua!)

Arvon onnellisen voittajan oman vuorotteluvapaani aluksi lauantaina 20.2.2016 klo 12.00 eli siihen saakka on aikaa osallistua.

Tämän blogitekstin kuvat ovat tällä kertaa uudella kameralla kuvattuja (paitsi kuvat uudesta kamerasta) ja aika lailla sekavia aiheeltaan. Olen yrittänyt lähinnä vain etsiä erilaista kuvattavaa.

Onnea arvontaan!!

Ankkurit ylös! Matkakertomuksia ja suosikkipaikkoja maailman meriltä

Sain työkaveriltani sähköpostia viime viikolla, jossa hän kysyi vinkkejä Karibian -risteilyihin. Sellaiseen "kerran elämässä" -matkaan. Annoin vinkkejä parhaani mukaan, mutta varoitin samalla, että kerran elämässä ei yleensä riitä. Risteilyille haluaa aina uudelleen. Me huomasimme sen ensimmäisen kertamme jälkeen.

Tässä siis kootut risteilykertomukseni ja viisi vinkkiä omiin suosikkipaikkoihini laivoilla.

v. 2010 eteläinen Karibia, Serenade of the Seas (RCCL)

Kun mieheni täytti 50, lähdimme laivalle ja vaihdoimme Itämeren sävyt Karibianmeren turkoosiin. Laivamme lähti San Juanista, Puerto Ricon pääkaupungista ja olimme ennen risteilyä hotellissa kaksi yötä ja risteilyn jälkeen viikon. Hotellimme oli Hampton Inns& Suites San Juan, suosittelen sitä lämpimästi. Sijainti oli hyvä lentokentän lähellä ja keskustaan pääsi bussilla, jotka kulkivat silloin tällöin aikatauluista välittämättä.

Laivamme reitti kulki Puerto Ricon saarelta Barbadokselle, St Lucialle, St Maartenille, Antigualle, St Croixille ja St Thomasille. Retkillä kävimme Barbadoksella: tutustuimme Banksin olutpanimoon ja Mount Gayn rommitislaamoon. Harmin paikka oli, että St Maartenille varattu snorklausretki peruuntui kovan tuulen takia. Silloin kuvittelin vielä ihan tosissani, että tällaiselle matkalle emme lähde enää koskaan. No, toisin kävi.

10-vuotias tumma rommi tuoksuu juuri niin hyvältä kuin ilmeeni antaa ymmärtää.

Suosikkipaikkani Serenadella oli ehdottomasti Windjammer Cafén eli buffet-ravintolan takaosa, jossa pääsi syömään ulkotiloissa. Meillä oli vakipöytä aamiaisella ja Karibian lämpimissä tuulissa oli mukava aloittaa uusi päivä. Todellakin tunsi olevansa kaukana kotoa.

Aamiaisella Windjammerissa.

v. 2011 läntinen Välimeri, Liberty of the Seas (RCCL)

Miksi päätimme lähteä Välimeren-risteilylle? A) Ei tarvinnut miettiä aikaeroa tai pitkiä lentomatkoja ja B) Pääsimme risteilylle. Lokakuinen Välimeri oli kesäisen lämmin, päivällä tarkeni uima-altaallakin. Laiva lähti Barcelonasta ja pysähtyi Ranskan Toulonissa ja Nizzassa sekä Italian Livornossa, Civitavecchiassa ja Napolissa.

Retkistä mieleeni jäivät Toscanan viinitilaretki. Kuvittele hetki. Mitä sinulle tulee mieleen Toscanasta? Tuolla oli täsmälleen sellaista. Kerrankin jokin paikka oli juuri sellainen kuin mielikuvissa.

Ja toisena, hätkähdyttävänä kokemuksena retki Pompeijiin Napolista. Paikka oli hiljentävä ja surullinen, mutta historianopettajana arvostan sitä, miten kaupunki on saatu säilymään nykypolville. Keskellä Pompeijin retkeä kamerastani loppuivat paristot ja aloin itkeä ääneen. Mitä teki rakas mieheni? Lähti etsimään kauppaa, josta osti uudet. Ihana mies.

Libertylla lempipaikkani oli Studio B:n vieressä olevat karaokekopit. Sinne pääsi laulamaan karaokea kenenkään kuulematta. Lauloin ääneni käheäksi viikon aikana, välillä raahasin Karin mukaan kuuntelemaan. Hauskaa, eikä tarvinnut jonottaa.

v. 2013 itäinen Karibia, Allure of the Seas (RCCL)

Täytin 40 vuoden 2013 joulukuussa. Alun perin suunnittelimme lähteä Australiaan tuolloin, mutta emme oikein innostuneet siitä. Kari ehdotti, että kun kerran olimme risteilyllä, kun hän täytti pyöreitä, niin miksi emme lähtisi nytkin. Minua ei ollut kovin vaikea suostutella siihen.

Halusimme päästä maailman suurimmalle ja kauneimmalle laivalle, joten vaihtoehtoina olivat joko Oasis tai Allure. Alluren reitti sopi meille paremmin ja varasimme (älyttömän kalliin) jouluristeilyn. 

Retkellä kävimme mm. St Maartenissa, saarihan kuuluu puoliksi Hollannille, puoliksi Ranskalle. Ranskan maaperällä ollessamme soitin isälleni ja äidilleni, puhelut olivat EU-hintaisia. Maho Beach oli pakko nähdä ja olihan se huikea. Ranta itsessään oli niin pieni ja ahdas kaistale hiekkaa, että rantaelämästä ei päässyt nauttimaan, mutta harva siellä siitä syystä olikaan.

Kuva: www.iha.fr

Suosikkipaikkani Allurella? Niin suurelta laivalta niitä voisi valita moniakin, mutta ehdoton suosikkini oli Central Park, laivan keskelle rakennettu puisto, ja siellä Park Café, josta saa taivaallisen hyviä Kummelweck-voileipiä. Myös gluteenittomana.

v. 2014 Kreikan saaret, Splendour of the Seas (RCCL)

Siinä, missä vuonna 2011 lokakuussa sää todellakin suosi meitä, vuoden 2014 risteily samaan ajankohtaan osoitti, miksi risteilykausi alkaa olla lopuillaan tuohon aikaan Välimerellä. Merellä oli viileää ja myrskyisää, jopa niin, että suunniteltu Kefalonian satama vaihtui Kroatian Splitiin.

Risteilymme alkoi Venetsiasta ja kävi Montenegrossa, Mykonoksella, Ateenassa, Korfulla ja siis Splitissä.

Buranon saarella Venetsian edustalla.

Kannella oli usein liian kylmä, mutta osui meille sentään lämpimiäkin päiviä. Eräs niistä oli retkipäivä Ateenaan, jossa kävimme Akropoliin kukkulalla ja sen jälkeen vaeltelimme päämäärättöminä Plakan kaupunginosassa.

Akropoliilla

Kotor, Montenegro

Lempipaikkani laivalla tällä kertaa oli Solarium, laseilla katettu uima-allasalue, joka on tarkoitettu vain aikuisille. Siellä loikoilimme muutamana päivänä ja nautimme lämmöstä.

v. 2015 Royal Experience, Anthem of the Seas (RCCL)

Meidän piti lähteä 10-vuotishääpäivämatkalle Prahaan, jossa olimme häämatkalla. Päädyimme risteilylle. Ei ehkä kovin yllättävää enää tässä vaiheessa.

Anthem of the Seas tuli liikenteeseen huhtikuussa 2015 ja me olimme mukana sen toisella matkalla Southamptonista Belgiaan ja Ranskaan. Southamptonista on lähtenyt eräs, hieman kuuluisampikin laiva neitsytmatkalleen vuonna 1912, mutta pysyimme kaukana jäävuorista ja Titanicin kohtalo jäi toistumatta.


Risteily kesti vain 3 yötä ja satamina olivat Belgian Brugge ja Ranskan Le Havre. Jälkimmäinen on eräs rumimmista kaupungeista, jossa olen käynyt. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen, lähinnä betonista. Jätän kuvat Le Havresta toiseen kertaan.

Bruggen kaupunki vappuaamuna oli hiljainen ja kaunis. Hetken jo epäilimme, että kaikki kaupat olisivat kiinni, mutta onneksi kaupungin reilut 100 suklaaliikettä olivat ainakin auki. Itse en paljon suklaasta pidä, mutta belgialaisen suklaan kohdalla voisin tehdä poikkeuksen. Ostimme sitä tuliaisiksikin kotiin ja paikallisesta supermarketista muutaman suklaapatukan laivalla nautittavaksi.

Anthemilla olimme ensimmäistä kertaa parvekehytissä. Me, jotka ensimmäisen risteilyn jälkeen olimme sitä mieltä, että hyttiin ei tarvita edes ikkunaa. Niinpä niin. Vappuna Belgiassa oli lämmintä! Otimme aurinkoa parvekkeellamme ja totesimme, että tällainen pitää varata seuraavallekin matkalle.

Anthemilta täytyy valita kaksi suosikkipaikkaa. Toinen on jo mainittu oma parveke ja toinen huvipuistoista tuttu autorata, jonne sain Karinkin houkuteltua. Saimme törmäillä kunnolla ja autorata oli taas hieno esimerkki Royal Caribbeanin innovaatioista. Todellinen WOW -elämys!

Tässä siis menneet risteilyt, varauksessa ovat alla mainitut matkat. Uusia lempipaikkoja hakusessa siis...

v. 2016 eteläinen Tyynimeri ja Fidzi, Voyager of the Seas (RCCL)

v. 2017 läntinen Karibia, Celebrity Silhouette (Celebrity Cruises)

Minne päin maailmaa sinä suuntaisit risteilylle?